Catel Muller ja José-Louis Bocquet ovat luoneet Kikin elämästä fantastisen luontevan ja rohkean sarjakuvaromaanin. Alice Prinin tarina on ainutlaatuinen kuvaus eurooppalaisen nykytaiteen noususta ja ihmisistä ikonisten kuvien takana. Kiki de Montparnasse voitti kirjakauppojen yleisöäänestyksen parhaasta ranskalaisesta sarjakuvateoksesta 2008.
Alice Prin (1901-1953) oli ranskalainen malli, laulaja, näyttelijä ja maalari. Prinin taitelijanimi oli Kiki, mutta hänet tunnettiin myös tittelillä "La Reine de Montparnasse" (Montparnassen kuningatar). Prin lähetettiin 12-vuotiaana Pariisiin työnhakuun. Ura sisäkkönä, myyjättärenä ja leipurin lähettinä vaihtui pari vuotta myöhemmin poseeraamiseen alastomana kuvanveistäjille. Tämä oli liikaa Alicen äidille, joka hermostui ja katkaisi välit tyttäreensä.
Alice iloitsi riippumattomuudestaan, otti nimekseen Kiki ja ryhtyi itsekin taiteilijan uralle. Hänestä tuli pahamaineinen, mutta vapaa nainen, oleellinen osa Montparnassen taiteilijayhteisöä. Kiki toimi mallina kymmenille taiteen legendoille, heidän joukossaan mm. Jean Cocteau, Modigliani ja Pablo Picasso, sekä Man Ray, jonka kanssa Kikillä oli suhde suurimman osan 1920-lukua. Kiki nähdään esimerkiksi Man Rayn ehkä tunnetuimmassa kuvassa Le violon de'Ingres (1924).
Vuonna 1927 Kiki järjesti omista, naivistisista ja ekspressionistisista maalauksistaan näyttelyn. Työt myytiin loppuun hetkessä. Hänen elämäniloinen asenteensa oli liikaa Yhdysvaltain sensuuriviranomaisille, jotka välittömästi kielsivät Kikin omaelämänkerran Kiki's Memoirs (1929). Edes Ernest Hemingwayn ja taidemaalari Fujita Tsuguharun esipuheet teokseen eivät lieventäneet tuomiota. Muistelmat julkaistiin USA:ssa vasta vuonna 1996.
