Markku Aallon seitsemäs runokokoelma on 21. vuosisadan goliardirunoutta ja apokalyptistä karnevalismia, arvaamaton sekoitus keskiluokan unelmahöttöä ja survivalistin sokeaa lopunajan raivoa. Sielu vereslihalla ja perse ruvella runoilija painaa piktää päivää ihmiskunnan perikadon eteen, huojahtelee filosofisen pohdiskelun ja vihapuheen rajalla ja kiihtyy silmänräpäyksessä pienen ihmisen puolustuksesta yliampuvaan lynkkauskiihkoon. Maailmanloppua odotellaan sormi rauhoittavasti liipaisimella, ja pelastuksen unelmia ryydittää kysymys siitä, montako annosta rotanmyrkkyä ihmisrotan taivaspaikkaan tarvitaan.